Kurkistus vuoteen 2017

Se olisi taas yksi vuosi ohitse ja uuteen hiljalleen siirrytty. Pohdin pitkään, millaisen koonnin menneestä vuodesta tekisin. Blogi on ollut aika hiljainen ja niin on meidän arkikin, hakukauden päätyttyä ollaan elelty melko rauhallista elämää. Alkutalven menoa hillitsi niin emännän armottomat työkiireet kuin Hurjan strerilointi, mikä meni oikein kivasti. Sohva ja lähimetsät ovat olleetkin meidän lempparipaikkoja tässä kaamosta läpi rämpiessä. Kameraa ei ole tullut ulkoilutettua lähestulkoon ollenkaan, joten kuviakaan ei liiemmin ole. Kovin syvälliseen pohdintaan en nyt siis lähde, antaa menneen vuoden jäädä taakse ja tassutellaan uuteen uteliaana vastaanottamaan kaikki, mitä se tullessaan tuo. Toivotaan terveyttä, paljon kivoja seikkailuita ja iloisia kokemuksia!

En malttanut olla kokoamatta mitään kuvakoostetta, joten tässä puhelimen syövereistä kaiveltuja hetkosia. Ihan hauska näinkin, harvoin kelpuutan puhelinräpsyjä julkaistavaksi asti! Enjoy!

IMG_20170128_103455
Mökkionnea kevättalvelta. Vähäluminen jää oli aivan ihana rallata ympäriinsä!
IMG_20170211_192804-horz
Sohvaelämää ja lähimetsäseikkailuita
IMG_20170220_191530
Shhhh! Mä oon piilossa!
IMG_20170314_213856-horz
Keväällä treenailtiin melko ahkerasti hallilla. // Viimeisiä hetkosia takapihan tarhakoirana edellisessä kodissa. // Luun syöntiä – tai sen vaanimista ennen saalistusta.
IMG_20170521_055617-horz
Venytyttäää! // Ja taas oltiin metsässä. // Ensimmäistä kertaa uuden kodin pihapiiriä tutkimassa.
IMG_20170527_080324-horz
Suu täynnä käpyjä! Viimeisiä lenkkejä vanhan kodin lähimetsässä. // Uuden kodin tutkailua. // Juhannuspose.
IMG_20170530_134428
Muuttaminen on RANKKAA!
IMG_20170605_172505
Kui hyvät näkymät!
IMG_20170628_190116
Uuden kodin uusi lähimetsä ja sen ihana suo.
IMG_20170707_192703-horz
Kukkaonnea! Juhannusruusu, MANSIKOITANAM ja kukkapenkki, jota kohtaa armoa ei tunneta (siellä on hyvä pötköttää ja läpi voi aivan huoleti juosta edestakaisin emännän huudoista huolimatta)
IMG_20170709_112337
Mökillä lokkikytiksellä
IMG_20170811_194628-horz
Leikkiä ja metsää
IMG_20170908_154830
Leikkikaverukset, toinen aina vähän enemmän alakynnessä. Kovin ovat samannäköiset.
IMG_20170919_184318-horz
Leikitäänks? // Olipa kerran aurinkoinen päivä ja tehtiin retki Hyyppäänvuorelle // Synttärirallatukset uuden pallon kanssa
IMG_20170923_101158
Perunoita omasta maasta! Hurja olis mieluiten heti tuoreeltaan syönyt
IMG_20170923_142112
Ihan uusissa maisemissa seikkailuja..
IMG_20170924_192638
..ja sit vähän huilia!
IMG_20170925_155611
Todistettavasti syksylläkin on jossain hetkessä paistanut aurinko!
IMG_20171005_171806
Aurinko nähty ainakin kahdesti!!
IMG_20171103_225525-horz
Sit välillä on ollut vähän rankkaa..
IMG_20171226_151358-horz
Mutta niin vaan ”taas tultiin jouluun ja riemuita saa. Kun vuosi on mennyt, käy uusi oven taa!

Onnea vuoteen 2018 hyvät lukijat! ❤

 

Mainokset

Syksyn treenit

Kesä lomailtiin. Oli muuttoa, lomaa, juoksua ja laiskotusta sen verran, että mitään reenejä ei suuremmin silloin tehty. Syksyn koittaessa innostuttiin taas hakuilun pariin. Tässä pientä koostetta menneestä lyhyestä kaudesta.

nuuuh
Nuuuuuh

Haku
Tämän suhteen oltiin ahkerimmillaan. Treenattiin paristi viikossa aina niin pitkään, kun arki-iltaisin vielä valoa riitti. Lopummasta aikaa treenit siirtyi pelkästään viikonlopulle, kun illalla ei metsässä kertakaikkiaan nähnyt mitään. Pitkän tauon jälkeen meillä kesti hetken aikaa, ennen kun päästiin rytmiin kunnolla kiinni.

Välillä reenit meni todella hyvin ja välillä aivan penkin alle. Päästiin treenaamaan kahdessa eri porukassa, mikä oli aivan loistavaa, sillä aina on erilaisia näkökulmia, kun on erilaisia koirakoita ja tyylejä kouluttaa. Toisessa ryhmässä nousikin esille luultua suurempi pulma Hurjan tyylinä etsiä maalimiehiä silmällä. Koira lähtee hajulla, mutta heti lähdön jälkeen alkaa käyttää näköaistia maalimiehen bongaamiseen. Hyvin piiloutuneet ukot tuottivatkin paljon hankaluuksia, eikä Hurja luottanut pelkkään hajuaistiin, vaan saattoi kääntyä aivan maalimiehen vierestä edelleen jatkamaan etsintää, koska ei vaan nähnyt tätä. Myös häiriöhajut ovat olleet todella haastavia, eikä hallintakaan ole ollut ihan parhaimmasta päästä.

Loppukaudesta palattiinkin reilusti taaksepäin ja otettiin helppoja lähetyksiä tuulen alapuolelta niin, että lähetin Hurjan metsään vasta kun näin sen nenästä, että haju varmasti oli. Nyt myös kaikki maalimiehet on usutettu kunnolla piiloon, jotta saadaan vahvistettua nenän käyttöä. Tästä jatketaan sitten keväpuolella.

Esineruutu
Näitä tehtiin ihan muutama. Muuten ylipäänsä koko noutoa ollaan aloiteltu rakentamaan uudestaan, mikä onkin tuottanut positiivista tulosta. Ruudun ajatus on siis olemassa, tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan vielä paljon. Motivaatio ihan hyvä, mutta jos esineitä ei ala heti löytymään, alkaa homma käydä vähän harhailuksi.

Tottis
BH-juttuja ollaan työstetty hitaasti ja hartaasti 😀 Seuruun kesto ei ole vielä riittävä koetta varten, mutta siinä hyvin keväälle projektia. Paikkamakuuta ei olla vielä oikein päästy harjoittelemaan häiriössä, joten myös se löytyy have to do -listalta. Ylipäänsä häiriöt on vielä vaikeita, joten treeniseuraa on alettava kaivelemaan ihan tosissaan. Henkilöryhmässä tuskin pulmaa, luoksetulo on ihan kiva, kuin myös istumaan ja maahan jääminen. Viimeisissä tosin on alkanut nyt tulla hieman erotteluongelmaa, Hurja ei täysin kuuntele, mitä siltä pyydetään. Myös kaupunkiosuutta täytynee käydä ihan harjoittelemassa, täällä korvessa kun ei samanlaisia tilanteita ole. Mukavastihan Hurja kulkee paikassa kuin paikassa, mutta esim. koirien ohittaminen on edelleen välillä aika innokasta.

Tässä nämä ehkä pähkinän kuoressa. Hallikortti meillä oli lokakuulle, mutta käytiin treenaamassa siellä vain kerran.. Eh, siitä tuli melko kallis kertatreeni! Nyt jäädään kuitenkin hyvillä mielin pienelle treenitauolle, sillä Hurjalle on varattu torstaille aika sterilointiin. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin ja toipuminen sujuisi mutkitta! 🙂

 

Paaljon onneeaa, Hurja!

synttäri4

Hurja täytti eilen 3 vuotta! Pikkupennusta on varttunut kutakuinkin aikuinen koira. Arjessa sen jo huomaa. Entinen villipentu on aavistuksen rauhoittunut ja ainainen touhotus on vähentynyt. Treenikentillä se jaksaa keskittyä enemmän, kestää häiriöitä paremmin ja hallinta on huomattavasti helpomaa kuin vielä vuosi sitten. Hurjasta on tullut ihanan helppo koira, jonka kanssa voi huoleti kulkea kaikkialla ja tehdä melkein mitä vain.

Synttärisankarillehan luonnollisesti on oltava lahja ja niimpä sanomalehtipaketista paljastui uusi pallo. Hurja on aina ihan tosi innoissaan avaamassa lahjoja – omiaan tai vaikka sitten isäntäväen. Se on suorastaan hellyyttävää, kun toinen hirmu tohinalla repii paperia irti päästäkseen pikimmiten sisältöön käsiksi. Tuo pallo olikin mieleen! Se antaa kivasti periksi purressa 🙂

Niin vaan on paljon kolmeen vuoteen mahtunut. Innolla odotetaan, mikä seikkailuita elämällä onkaan tarjota meille tulevina vuosina. Onnea on terve koira, joka on päivittäin täynnä iloista energiaa, riemuhaukkuja, hellyyden kipeyttä ja sopivasti pieniä koijareita 😉

synttärisynttäri2synttäri3

Helppo hymyillä

helppo hymyillä
Tässä hymyillään vielä edellisen kodin lähipoluilla ❤

Edellisestä päivityksestä on ihan luvattoman kauan. Emme ole kuitenkaan kadonneet minnekään, vaikkei meistä mitään ole kuulunutkaan. On vain tapahtunut niin paljon, että inspiraatiota kirjoittamiseen ei ole enää riittänyt.

Edellisen postauksen jälkeen olemme muuttaneet uuteen kotiin. Muutimme rivitaloyksiöstä omakotitaloon. Järvenrantaan, hehtaarin tontille keskelle metsää. Lottovoitto, unelmien koti – eipä tätä voi mitenkään muuten kuvailla. Jos olemme me isäntäväki olleet onnellisia tästä, on sitä ollut pieni Hurjakin. Ihan ikioma järvi, missä polskia, vapautta, vapautta ja vielä vapautta. Ja loputtomasti käpyjä. Luonnollisesti tämä rojekti on hieman vienyt aikaa ja energiaa, mutta pelkästään positiivisella tavalla. Nyt olemme jo hyvin asettuneet taloksi ja elämä rullailee mukavasti.

Harrastusrintamalla olemme pitäytyneet haussa. Aloitimme reenaamisen keväällä tutussa porukassa ja alkuunsa näytti siltä, että saadaan mukaan enemmänkin uusia koirakoita. Hiljalleen heidän intonsa on hiipunut ja taas alkaa olla sama pieni kokoonpano, millä rämmittiin viime kausikin. Rämpimisellä tässä tarkoitan lähinnä sitä, että maalimiehet ovat aina samat, vaikka vaihtelua olisi ihan hyvä saada. Ennen juhannusta Hurja aloitti juoksun, minkä takia myös meillä ollut nyt pientä tauontynkää. Meinaa ottaa pikkukoiralla koville tuo juoksuaika ja sitten sen jälkeen iskeekin mitä luultavimmin taas sellainen alakulokausi. Toivottavasti päästäisiin nyt kuitenkin piakkoin takaisin treenimetsiin!

Olin kesäkuussa talkoilemassa niin haku- kuin BH-kokeessakin ja hirmuinen treenikipinä sieltä kyllä syttyi. Tältä kesältä meidän BH jäi suorittamatta, mutta ihan hirveän kaukana ei koevalmiista koirasta olla. Ehkäpä ensi kesänä sitten! Hakumetsissä olemme keskittyneet ilmaisuun – vaihdettiin haukku rullaan, kun ei ääntä lähtenyt oikein irtoamaan. Rulla on alkanut tulemaan ihan kivasti, joskin meidän tauko osui nyt aika kriittiseen kohtaan. Monestihan tauko kyllä tekee hyvää, asiat saavat aikaa järjestyä kuonolaisen päässä, joten voihan olla, että metsään mentäessä rullan tuonti sujuukin.

Muun ajan olemmekin sitten vain nautiskelleet. On fiilistelty kesää, tehty töitä, lomailtu, mökkeilty, uitu, uitu ja uitu ja etsitty käpyjä. Huomisen jälkeen alkaisi itsellä viimeinen lomapätkä, jolloin toivoisin saavani aikaiseksi käydä tsekkaamassa Hurjan treenivire juoksujen jälkeen ja ehkä tehtyäkin jotain. Jos laiskalta näyttää, niin sitten vedetään laiska loma tekemättä mitään sen ihmeempiä! Mökkielämähän se on mitä parhainta näin kesällä, enkä pistä hanttiin, jos sitä onkin vähän suunniteltua enemmän!

Kaikin puolin nyt on sellainen olo, että on kertakaikkisen helppo hymyillä! Annetaan elämän viedä ja nautitaan kyydistä! 🙂

Haku-hau!

hakuhau
Wuf!

Tänään oltiin taas hakumetsässä. Viime kauden lopulla alettiin miettimään, minkälaista ilmaisua Hurjalle lähdettäisiin rakentamaan. Hurjahan on tunnetusti aika herkkä kertomaan mielipiteensä erinäisiin asioihin ja usein silloin, kun sitä ei varsinaisesti tarvittaisi. Tomera neiti ei epäröi komentaa, mikäli haluaa jonkun antavan maistiaisen eväästään, heittävän lelua tai ylipäänsä huomioivan häntä. Normielämässä haukku on siis irronnut aika helposti, joten ajattelin sen olevan luonteva ilmaisumuoto myös hakuun.

Opetin Hurjan haukkumaan käskystä ja haukutin sitä erilaisissa ympäristöissä. Laitoin myös muita ihmisiä haukuttamaan ja hyvin sujui. Sitten siirrettiin haukku hakumetsään ja siinä vaiheessa tuli vastaan bortsun logiikka. Nomuttakun mun täytyy täällä löytää nää tyypit, ei täällä tartte louskuttaa! Niimpä. Ei tahtonut irrota minkäänlaista sanapartta. Tuli talvi ja asia jätettiin hautumaan.

Jostain syytä haukkuilmaisu miellyttää itseä enemmän kuin rulla, joten halusin että sitä kokeillaan vielä. Tämän päivän rata rakentuikin sitten niin, että maalimiehiä oli viisi ja jokainen antoi Hurjalle haukkukäskyn koiran tultua piilolle. Sain kaiveltua parit haukut virkistämään muistia ottaessani Hurjan autosta juuri ennen metsään menoa. Ensimmäisellä piilolla kului hetki ja sitten kuului pöf. Jes, oikea suunta! Toisen maalimiehen luota kuului jo hau! Jipii! Loputkin maalimiehet saivat aikaseksi jonkinlaisen haukuntapaisen, joten pieni toivon kipinä syttyi! Katsotaan, mihkä päin tämä lähtee etenemään.

Muuten treeni kokonaisuudessaan meni tosi hienosti. Hurja tekee hyviä pistoja ja etsii ahkerasti. Tänään sillä oli hyvin virtaa ja teki reippaasti töitä. Hieno pikkuinen!

Kun agility muutti ajatusmaailmaa

agihuppa

”Se on luonnonlahjakkuus! Se ei kato sua yhtään!”

Mun oli ihan pakko nauraa tuon kouluttajan kommentin jälkeen, se osui niin naulan kantaan. Oltiin juuri opittu renkaan suorittaminen ja Hurja veti sitä kuin vanha tekijä. Kerran onnistuttuaan se tiesi ihan täysin, mitä sen piti tehdä. Minun tarvitsi vain antaa lähtölupa ja Hurja hoiti oman osuutensa määrätietoisesti ja valtavalla itsevarmuudella. Se sai tehdä ihan itse ja oli hirmu iloinen.

Tuo yksi lause muutti jotain pysyvästi. Se avasi minun silmät. Se, mitä olen pitänyt meidän yhtenä suurimmista heikkouksista, onkin oikeasti ihan valtava vahvuus.

 

 

Kaksi vuotta Koijareita!

blogisynttarit

Koijareita-blogin ensimmäinen teksti on julkaistu tasan kaksi vuotta sitten! Aika on mennyt sukkelaan ja monenlaista on kahteen vuoteen mahtunut. Jokunen juttu tapahtuneista on tullut kirjoitettua, mutta aika paljon on jäänyt kirjoittamattakin. Enimmäkseen blogi on toiminut pienenä päiväkirjana itselle ja ehkä jonkinlaisena kuulumisten kertomiskanavana kasvattajalle. Välillä postauksia on julkaistu useammin ja sitten on taas tullut pidempiä taukoja. Rento ote tekemiseen on varmasti yksi iso tekijä, että näitä kaksivuotissynttäreitä juhlitaan. Aika huikeeta silti! Eipä ole mikään aiemmin kirjoittamani blogi näin pitkälle päässyt.

Blogi jatkaa todennäköisesti tästä eteenpäinkin samanlaisella tyylillä. Leppoisasti, niinkuin meillä on tapana elellä muutenkin 😀 Jihhii! 🙂

blogisynttarit2
”No eiks tää nyt oo vähän niinku kyljellään oleva kakkonen?!”